Keksijä Keksi keksi keksin

Aina ei voi olla hyvä päivä. Ei edes niillä, jotka ovat kaikin puolin tyytyväisiä elämäänsä. Hetkellisesti tuntui siltä, että jaaha tämä on nyt tässä ja minun elämäni on tähän kurjuuteen sidottu. Vain hetkellisesti. Enhän minä vielä edes tiedä mitä tuleman pitää! Nyt ei hötkyillä eikä vedetä mitään johtopäätöksiä ominpäin.

Kävin tapaamisessa, jossa pohdin yhdessä ammattilaisen kanssa tulevaisuuttani. Asiaa oli niin paljon, että sovimme uuden ajan, jolloin pohdimme lisää ja mietimme mistä lähdetään konkreettisesti liikkeelle. Mikään ei siis edelleenkään ole varmaa. Se on varmaa, että jotain pitää tehdä, jotain sellaista joka auttaa minua pääsemään eroon työstä, joka aiheuttaa vain harmaita hiuksia ja ahdistusta. Sitä, mikä se jotain on, ei vielä tiedetä. On vain suunnitelmia. Toiveenani on vielä opiskella ja oppisopimus olisi ihanteellinen vaihtoehto tähän kohtaan, sillä pystyn yhdistämään työn ja opiskelun. Oppisopimuspaikkoja on vain melko hankala saada. Katsotaan! Käännetään jokainen kivi.

Pidän peukkujani pystyssä, ettei minulle enää tänään soitettaisi, että tuleppas töihin. Ja toivon, että huomennakin saisin hoitaa vain omat työni, eikä kukaan soita ja pyydä mihinkään ylimääräisille keikoille. Maanantai on aivan tarpeeksi ja minua hermostuttaa jo nyt. Miksi ihmeessä? En tiedä, siinäpä vasta pulma. En koe vielä olevani työkykyinen, en tiedä toivunko tässä työssä ikinä siihen pisteeseen, mutta en luovuta. En luovuta nyt, kun olen saanut toivon kipinän paremmasta. Minun ei tarvitse kituutella loppuikääni huonossa työssä. "Kunhan on töitä"-ideologia on mielestäni melkolailla hevonkukkua. Työn pitää olla mielekästä. Kenenkään ei pidä pilata omaa mielenterveyttään työn takia, sillä töissä kuitenkin vietetään suurin osa hereillä olemasta ajasta - yleensä.

Se siitä työasioista jaarittelusta! En pääse koskaan yli, enkä ympäri mistään, jos vain keskityn kirjoittamaan "paskaduunista", jossa kaikki on paskaa alusta loppuun asti. Nyt mainitsen sen vihoviimeisen kerran. Työni on silkkaa paskaa, ahdistavaa, masentavaa, typerää, tyhmää alusta loppuun saakka! 

Nyt se on sanottu ja nyt keskitytään siihen, miten muuttaa asia paremmaksi!

Eniten pelkään sitä, että minun keksimäni suunnitelma ei toteudukaan. En löydä mistään sopivaa paikkaa tai minua ei huolita mihinkään. Minulla ei ole mitään plan B:tä takataskussani. En kertakaikkiaan ole keksinyt sellaista ja olen kohdistanut kaiken olemassa olevan energiani tähän ensimmäiseen vaihtoehtoon. Pelkään, ettei suunnitelmani saa tuulta siipiensä alle, ja kaikki romahtaa jälleen niskaan.

Minun on keksittävä vaihtoehto B ja vahvistettava itseäni pettymyksiin,. joita elämässä varmasti tulee eteen. Tästä tuleekin haaste ja ammatinvalintatestit alkaa tulla jo korvista pihalle. En keksi muita vaihtoehtoja, kuin oppisopimuskoulutuksen, sillä tämän hetkiset resurssit eivät riitä muuhun. Mitä voin tehdä?

Löytyykö sateenkaaren päästä kultaa?