Kiitos

Eilen söin ison palan homeista omenapiirakkaa vahingossa. En ole vielä saanut mitään oireita, mutta olen kyllä aika monta kertaa elämässäni syönyt homeisia ruokia erehdyksessä, mutta koskaan ei ole tullut mitään ruokamyrkytystä. No, ihan hyvää oli se piirakka! 

Odotin myös palkkaani, joka ei jostain syystä eilen tullutkaan. Kaikki suunnitelmat uusiksi piru vie. En pidä tästä. Mutta en masentunut täysin.

Pari kaveria kävi kylässä ja kehuivat, kuinka paljon olemme täällä asunnossa saaneet aikaan. Kehut ovat kivoja, muistakaa kehua ihmisiä! Muistakaa kehua sitä lähikaupan parasta kassamyyjää, tai kahvilan neitiä. Muistakaa kehua, kun näette tai koette jotain miellyttävää.

Muistakaa sanoa KIITOS

Ihmiset kiittävät liian harvoin. 

Hyvä hyvä hyvä

Olen selviytynyt töistäni ja ekstrahommista hyvin! Olen hyvä!
Olen saanut aikaiseksi siivota kotia ja pestä kaikki pyykit pois. Olen suunnitellut tulevaa ja laatinut muutaman varasuunnitelman. Olen ollut kokonaisvaltaisesti hyvin tyytyväinen elämääni ja saavutuksiini. En ole kadehtinut ketään, en verrannut itseäni keneenkään. En ole ollut masentunut.

Olen nauttinut musiikista, luonnosta, toisesta puoliskostani. Minulla on suunnitelmia ja toteuttamisen halua. Olen värjännyt hiukseni ja pitänyt itsestäni huolta. Olen jaksanut hyvin. Olen ollut itselleni armollinen!

Pieniä juttuja, mutta ai hitto kun oonkin hyvä. Hyvä minä! Olen paras olemaan minä. Eikä edes hävetä sanoa, että olen onnistunut.

Opettele olemaan itsellesi armollinen. Minä opettelen. Olen etsinyt kaikesta tekemisestäni jotain hyvää. Myöst töistäni. Ja, eikös tässä vain ollakkin aika hyviä, kun ei ole negatiivista palautetta tullut. Tässä ammatissa kehuja ei saa, mutta jos hommat ovat tehty huonosti tai jätetty tekemättä kokonaan, niin siitä kyllä palautetta satelee. Olen siis kertakaikkiaan onnistunut yrittämässäni. Vaikka en juuri tästä työstä pidäkään.

Ja vaikka on syksy, harmaata ja ikävää, niin minun sisälläni ei ole harmaata ja ikävää! Elämä on ihan jees.

Throwback Thursday vol. 2

Viimeksi oli vuosi 2008, joten siirrytään vuodella eteenpäin.

Vuonna 2009

Hankin rastat/takut/locksit, rasta on loukkaava sana. Hankin ja hankin, tulivat itsestään ja vähän piti avittaa, ettei päässä nyt kuitenkaan ollut yhtä suurta takkumattoa. Liityin vasemmistonuoriin, kesällä kävin "opi perusasiat"-nimisellä kurssilla/leirillä. Joulukuussa olin mielenosoitusmatkalla Tanskassa, koska YK:n ilmastokokous.

Vuonna 2009 sain myös viimeisen niitin päätökseen muuttaa silloiselta paikkakunnalta pois heti, kun se on mahdollista. Koko vuosi meni ikään kuin sumussa ja muistan vain kaikkein valoisimmat kohdat, joita olenkin tuossa maininnut. Ehkä sinä vuonna ei tapahtunut mitään muuta tärkeää, jota edes pitäisi muistaa. Ainakin voin varsin hyvin muistella vuotta 2009 vain Tanskan reissusta.

Mitä tehdä ennen kuin kuolen

Lista osio tuolla yläpalkissa ei toimi vieläkään. Olen lähettänyt palautetta bloggeriin tästä, mutta en ole saanut mitään takaisin, eikä asiaa ole korjattu. Siispä, tehdään nyt ihan oma postaus asioille, joita minun pitää tehdä ennen kuin kuolen.

Mitä tehdä ennen kuin kuolen

1.  Istua talon katolla
2.  Nukkua riippumatossa
3.  Lopettaa tupakointi
4.  Liftata Suomen päästä päähän
5.  Päästä moottoripyörän kyytiin
6.  Olla turisti
7.  Nähdä koala
8.  Oppia tunnistamaan lisää tähtikuvioita
9.  Nähdä tulivuori
10. Oppia soittamaan kokonainen kappale jollain soittimella
11. Opetella maalaamaan spray-maaleilla
12. Käydä Virossa
13. Piirtää sakset tien katkoviivaan
14. Ottaa löytöeläin
15. Käydä lukio
16. Poimia ämpärillinen marjoja 
17. Käydä jokaisessa maanosassa
18. Hypätä laskuvarjohyppy
19. Oppia tapetoimaan
20. Lähettää pullopostia
21. Käydä Kiasmassa
22. Kasvattaa puu
23. Käydä elokuvan ensi-illassa
24. Uida joessa
25. Opetella tekemään spagaatti
26. Ottaa tatuointi ilman puudutusta
27. Käydä koulu loppuun
28. Päästä kanootin kyytiin
29. Rakentaa talo
30. Kerätä kaikki My Little Ponyt (G1)
31. Yöpyä hotellissa
32. Sitoa viesti heliumpalloon
33. Auttaa tuntematonta
34. Käydä Korkeasaaressa
35. Lue kaikki 100 kirjaa, jotka jokaisen tulisi lukea (6/100)
36. Opetella neulomaan villasukat
37. Opetella uusi kieli
38. Käydä Bodom järvellä
39. Matkustaa junalla Siperian halki
40. Ajaa läpi route 66
41. Nähdä pyramidit
42. Uida jäämeressä
43. Käydä baletti-esityksessä
44. Järjestää hyväntekeväisyys festivaali

To be continued

Hiljaiseloa ja kuvapläjäys

Tietokone ei ole seinässä vieläkään!
Kaiken lisäksi minulta lohkesi kynsi, enkä osaa enää lainkaan kirjoittaa tällä puhelimella, kun ei olekaan enää peukun kynttä! #worldfirstproblems

Lukin lounashetki

Korvameduusa! En oo koskaan ennen nähnyt

Omppupiirakkaa made by meeee

Oho!

En sitten kirjoittanutkaan mitään, sillä meillä alkoi siivousprojekti ja sisustaminen! Meillä on liian vähän pistorasioita keittiössä, miettikää, lattiatasossa ei ole yhtään, jääkaapilla on oma ja isossa kaapissa yksi, tarkoitettu ilmeisesti pakastimelle. Ainoat pistorasiat ovat työtason lampussa olevat kaksi kappaletta, ja jatkojohdon kanssa saa olla kokoajan värkkäämässä. Siispä varastimme tietokoneesta johdon ja luonnollisesti se ei toimi ilman sähköä.

Puhelimella bloggaus on aikamoista säätämistä, joten en jaksa kirjoitella kovinkaan syvällistä tekstiä. Kirjoitusvirheiden määrä myös lisääntyy hurjasti. Olen liian vanha tämmöisiin älyluureihin ja kosketusnäyttöön!

Jossain vaiheessa tätä asuntoa pitäisi varmaan vähän remontoida.

Minulla on ongelma!

Onko muilla ongelmia bloggerin kanssa? Toisinaan en saa mitään blogeja auki, en edes omaani, lataa vaan iät ja ajat kunnes selain ilmoittaa virheestä.

Toinen ongelmani on se, että lisäsin tänne sivun. Kaikilla muilla toimivat nämä linkit, mutta minun blogissani ei! Yritin lisätä kaikkien nähtäville listaa asioista, joita minun pitää tehdä ennen kuolemaani ja, no eihän tämä kökkö sivu päästä edes sinne. Etusivulla ollaan vaan kokoajan. Missä on ongelma?  Ei toimi mobiiliselaimella eikä tietokoneen selaimella. Ei myöskään muilla lukijoilla. Muiden blogeissa kyllä toimii. Hitto vie.

Myöskään blogini painikkeet tuolla tekstin alakulmassa eivät anna oikeaa lukumäärää. Välillä on 1 ja välillä 0, vaikka niiden pitäisi näyttää jokainen kerta, kun niitä on painettu. Mikä ihme tätä vaivaa?

Kirjoitan tänään myöhemmin jostain muusta, kuin bloggerin ongelmista. Nyt kahvia naamariin!

Perjantai pohdintaa

 On kliseisesti sanottu, että elämä on lyhyt, mutta se on totta. Vuodet kuluvat silmänräpäyksessä ja pian oletkin jo vanha. Elämä voi päättyä huomenna, viikon päästä, vuosien päästä. Koskaan ei voi tietää mitä huominen päivä tuo tullessaan. Elä jokainen päivä niin, kuin se olisi viimeinen. Totta, pitäisikin. Se on vain erittäin vaikeaa toisinaan. Pitäisi opetella ottamaan ilo irti jokaisesta hetkestä, jonka tämän pallon päällä vietän. Uskallus ei vain aina riitä siihen.

Voisinko minä ihan oikeasti repäistä ja tehdä elämästäni täydellistä? Voisinko minä nyt vain päättää, että poistan elämästäni asiat, jotka tuottavat vain pahaa mieltä? Voisinko oikeasti, vaikka mennä ja vaan irtisanoutua paskasta työstä ja kärsiä karenssia siitä hyvästä? Voisinko jäädä odottamaan sitä hetkeä, kun löydän jotain niin mahtavaa ja upeaa, jota olen etsimässä? Onhan työn tekeminen nyt osa tätä valtavaa oravanpyörää, jossa elämme. Eihän se välttämätöntä ole, mutta minä haluan tehdä töitä. Haluan tehdä työtä, josta pidän. Kunhan löydän sellaisen. Onko se välttämätön paha ensin kärsiä huonossa, jotta löytäisin parempaa? Voisinko vain irtisanoa itseni ja jäädä odottamaan ja tekemään työtä paremman eteen? Olisiko se aivan typerää? Totta kai se olisi typerää, voisi joku sanoa, mutta ovatko kaikki sitä mieltä? Tekisinkö typerän valinnan? Tottahan rahalla on myös suuri merkitys, mutta onko sen rahan merkitys niin suuri, että pitää kärsiä työssä joka pilaa mielenterveyden ja oman jaksamisen myös niihin asioihin, joista nauttii? Onko työ sen arvoista?

Elämässäni on myös toinen, jonka mielipiteitä ja toiveita pitää ottaa huomioon. Olen siirtänyt monta haavetta pois to do-listalta hänen takiaan. En ole katkera, mutta mietin onko siinäkään mitään järkeä, jos elän elämääni vain itselleni ja itseäni varten? Tietenkin parisuhteeni on minulle hyvin tärkeä asia, enkä halua tietoisesti loukata ja tehdä pahaa mieltä. Pohdiskeluni ei johda siihen, että nyt teen kaikki ne asiat joista olen haaveillut ja joiden toteuttamista olen siirtänyt, ehkä jopa peruuttanut kokonaan.
 Yksi haaveistani oli lähteä liftaamaan Eurooppaan. Tokihan voisin lähteä, mutta matka on vaarallinen ja yhteydenpito todennäköisesti satunnaista. Toinen ei ehkä kestäisi sitä, että olen tuntemattomalla tiellä. Minä ymmärrän sen hyvin. Toki omaan onnellisuuteeni liittyy vahvasti myös tämä yhteinen onni. En tietenkään ole mikään ennustaja, en voi tietää mitä vuoden päästä tapahtuu ja olemmeko kenties vielä yhdessä.

Maailmassa on hirveästi vaihtoehtoja, joita elämällään tehdä. Mutta niihin lukuisiin vaihtoehtoihin ei ole helppo tarttua. Osa niistä ovat niin lähellä, ettei niitä näe. Mitä vaihtoehtoja keksisin? Mikä olisi järkevää ja oman elämäni kannalta järkevintä? Olen aivan yksin kysymysteni kanssa, keneltä saisin vastauksia? Itseltäni? Minulla ei vieläkään ole sitä plan B:tä.

Throwback Thursday

TBT, Throwbäkkii, takaisinheitto ja niin edelleen. Instagramista tutut tägit. Yleensä tägiä käytetään kuvissa, mutta minä haluan toistaiseksi olla anonyymi. Tämä "takaisinheitto torstai" on kuitenkin hauska idea, ja olisi kiva soveltaa sitä täällä blogin puolella. Siispä, voisin yrittää kertoa millaista elämäni oli X määrä vuosia sitten. Jos suinkin kykenen avaamaan elämääni paljastamatta kuitenkaan liikaa, että arvataan kuka minä olen.


Vuonna 2008

Kahdeksan vuotta sitten kärsin pahasta masennuksesta ja sain ensimmäistä kertaa koskaan apua siihen. Kävin Sodankylän elokuvafestivaaleilla sekä Ilosaarirockissa. Erosin, löysin uuden ja erosin jälleen. Olin vegetaristi.
  Tuolloin vegaanisten tuotteiden määrä marketeissa, etenkin pienemmillä paikkakunnilla, oli aika olematonta. Ainoat kasvimaitovaihtoehdot taisivat olla erilaiset soijamaidot sekä kauramaito. En muista, että muita olisi tuolloin juuri ollut saatavilla. Tofua oli vaikea saada mistään, juuston korviketta oli vaikea löytää mistään, soijatuotteet kuten -rouhe ja -suikaleet taisivat olla ainoat kunnolliset proteiininlähteet ja lihankorvaajat kaupoissa. Pääkaupunkiseudulla tietenkin oli helpompaa, mutta en asunut lähelläkään Helsinkiä. Tuolloin kokeilin kauramaitoa ja totesin sen hirveäksi litkuksi. En ole uskaltanut kokeilla muita vaihtoehtoja, vaikka riisimaito voisi maun puolesta olla melko miedon makuista eikä mitenkään hirveää. Ehkä joskus.
 Olin muuttanut uudelle paikkakunnalle vuonna 2008. Aloitin tupakoinnin "aktiivisesti". Liftasin ensimmäistä kertaa pidemmän matkan, kuin maksimissaan 20 kilometriä. Kävelin suuren putkikassin kanssa reilu 30 kilometriä keskellä ei mitään.
 Hajotin kenkäni festareilla ja niiden seurauksesta sain kumpaankin jalkapohjaan kamalan kokoiset rakot, jotka olivat monta viikkoa kipeät ja tulehtuneet. Kävely teki kipeää ja oli hankalaa, sillä rakot täyttyivät nesteellä monta kertaa päivässä, jolloin tuntui kuin olisin kävellyt golf-pallojen päällä.
 Suutuin ja mursin kämmenselästäni muutaman luun lyödessäni nyrkillä betoniseinään - erittäin fiksua!

Keksijä Keksi keksi keksin

Aina ei voi olla hyvä päivä. Ei edes niillä, jotka ovat kaikin puolin tyytyväisiä elämäänsä. Hetkellisesti tuntui siltä, että jaaha tämä on nyt tässä ja minun elämäni on tähän kurjuuteen sidottu. Vain hetkellisesti. Enhän minä vielä edes tiedä mitä tuleman pitää! Nyt ei hötkyillä eikä vedetä mitään johtopäätöksiä ominpäin.

Kävin tapaamisessa, jossa pohdin yhdessä ammattilaisen kanssa tulevaisuuttani. Asiaa oli niin paljon, että sovimme uuden ajan, jolloin pohdimme lisää ja mietimme mistä lähdetään konkreettisesti liikkeelle. Mikään ei siis edelleenkään ole varmaa. Se on varmaa, että jotain pitää tehdä, jotain sellaista joka auttaa minua pääsemään eroon työstä, joka aiheuttaa vain harmaita hiuksia ja ahdistusta. Sitä, mikä se jotain on, ei vielä tiedetä. On vain suunnitelmia. Toiveenani on vielä opiskella ja oppisopimus olisi ihanteellinen vaihtoehto tähän kohtaan, sillä pystyn yhdistämään työn ja opiskelun. Oppisopimuspaikkoja on vain melko hankala saada. Katsotaan! Käännetään jokainen kivi.

Pidän peukkujani pystyssä, ettei minulle enää tänään soitettaisi, että tuleppas töihin. Ja toivon, että huomennakin saisin hoitaa vain omat työni, eikä kukaan soita ja pyydä mihinkään ylimääräisille keikoille. Maanantai on aivan tarpeeksi ja minua hermostuttaa jo nyt. Miksi ihmeessä? En tiedä, siinäpä vasta pulma. En koe vielä olevani työkykyinen, en tiedä toivunko tässä työssä ikinä siihen pisteeseen, mutta en luovuta. En luovuta nyt, kun olen saanut toivon kipinän paremmasta. Minun ei tarvitse kituutella loppuikääni huonossa työssä. "Kunhan on töitä"-ideologia on mielestäni melkolailla hevonkukkua. Työn pitää olla mielekästä. Kenenkään ei pidä pilata omaa mielenterveyttään työn takia, sillä töissä kuitenkin vietetään suurin osa hereillä olemasta ajasta - yleensä.

Se siitä työasioista jaarittelusta! En pääse koskaan yli, enkä ympäri mistään, jos vain keskityn kirjoittamaan "paskaduunista", jossa kaikki on paskaa alusta loppuun asti. Nyt mainitsen sen vihoviimeisen kerran. Työni on silkkaa paskaa, ahdistavaa, masentavaa, typerää, tyhmää alusta loppuun saakka! 

Nyt se on sanottu ja nyt keskitytään siihen, miten muuttaa asia paremmaksi!

Eniten pelkään sitä, että minun keksimäni suunnitelma ei toteudukaan. En löydä mistään sopivaa paikkaa tai minua ei huolita mihinkään. Minulla ei ole mitään plan B:tä takataskussani. En kertakaikkiaan ole keksinyt sellaista ja olen kohdistanut kaiken olemassa olevan energiani tähän ensimmäiseen vaihtoehtoon. Pelkään, ettei suunnitelmani saa tuulta siipiensä alle, ja kaikki romahtaa jälleen niskaan.

Minun on keksittävä vaihtoehto B ja vahvistettava itseäni pettymyksiin,. joita elämässä varmasti tulee eteen. Tästä tuleekin haaste ja ammatinvalintatestit alkaa tulla jo korvista pihalle. En keksi muita vaihtoehtoja, kuin oppisopimuskoulutuksen, sillä tämän hetkiset resurssit eivät riitä muuhun. Mitä voin tehdä?

Löytyykö sateenkaaren päästä kultaa?

Jokainen joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa

Puhuin aijemmin ahdistuksesta ja sairaslomastani. Burn outin syitä olivat ensinnäkin työ, josta en pidä - en pidä vieläkään, mutta se on sivuseikka, sekä kasaantuneet tehtävät, joita olen ollut liian väsynyt tekemään ja ne ahdistivat minua suunnattomasti. Tuntui, että elämäni on pelkkää työtä. Työtä töissä, työtä kotona, työtä ja työtä.
 Muutin vasta hetki sitten tähän asuntoon, jossa avomieheni on asunut jo jonkun aikaa. Noh, poikamieskämppä, miettikää. Tavaraa oli huru mykket ja sitten vielä minun tavarani lisäksi. En itsekään ole mikään siivousihme, vaikka naispuolinen olenkin, ja kaikki kasaantuneet työt alkoivat vain kasaantua lisää.
 Minulla on aakkostauti, eli ADHD. Oireistooni kuuluu muunmuassa vaikeus aloittaa asioita ja jumitus. Saatan jumittaa tuntejakin, enkä itse tajua ajankulua vaan uppoudun omiin ajatuksiini. Siivoaminen on ollut lapsesta saakka hyvin vaikeaa. Vaikka oikeasti hommaan menisi 20 minuuttia, aivot joko sanovat, että menee koko päivä, älä aloita tai aloitan homman, huomaan toisen asian ja taas toisen. Täten aloittamani asiat jäävät kaikki puolitiehen, enkä saa koskaan valmsita. Organisointikyky on myös erittäin heikko. On vaikea organisoida, mitä teen ensin ja mitä sen jälkeen. Ja kauanko hommassa oikeasti menee.

Kodin siivottomuus ja epäjärjestys on ahdistanut minua suunnattomasti. Olen myös erittäin huono hakemaan apua, vaan yritän pärjätä ja sinnitelä itse viimeiseen asti ja ahdistun lisää, kun en saa asioita tehtyä. Avun pyytäminen on ollut minulle merkki siitä, etten pärjää ja olen jälleen huonompi ihminen, kuin muut. Asiahan ei oikeasti ole ihan näin. Jokainen saa pyytää apua ja PITÄÄ pyytää, jos tuntuu etteivät omat voimat riitä.
 Minä pyysin apua ADHD ja ADD tukiryhmästä, joista olen saanut jo monta hyvää ystävää sekä vertaistukea. Minä pyysin ja minä sain. Olen erittäin kiitollinen tästä suuresta avusta, jonka sain. Saimme paljon asioita tehtyä ja mielialani koheni entisestään. Tämä ei olekaan toivotonta! Sain yhden suuren ahdistusmörön pois sydämeltäni. Vielä ei ole kuitenkaan valmista, mutta parempi. Todella paljon parempi, myöskin oman mielialan kannalta. Sairaalla mielellä ei kykene mihinkään.

Oli asia mikä tahansa, jos voimavarat eivät riitä on pyydettävä apua. Joskus pitää niellä ylpeys. Itselläni ei ollut kyse ylpeydestä, vaan pikemminkin häpeästä. Ja riittämättömyydestä. Mutta, avun pyytäjä ei suinkaan ole riittämätön tai huonompi ihminen. Minä olen minä, olen ihminen. En huonompi tai parempi. Olen ihminen, joka tarvitsi apua ja sai apua. Ja olen valmis antamaan omien resurssejeni mukaan apua myös muille.


PS. Katsotaan miten sujuu töissä, sillä lupasin mennä tekemään erään homman jonka jälkeen viimeksi jäin sairaslomalle. Olen huono sanomaan ei. Enkä tälläkään kerralla kehdannut kieltäytyä, vaikka oma jaksamiseni ei todennäköisesti ole vielä sillä tasolla. Yritetään.

Puun ja kuoren välissä

Eilen ei ollut aikaa avata tätä voimavaratammeani kuorta syvemmälle. Nyt voisin ihan aamupuhdikseni avata sitä hieman.

Tammen tekeminen oli kaikin puolin vaikeaa. Varsinkin minulle, negatiivisuuteen taipuvaiselle ihmiselle. Itseään on on vaikea kehua, on vaikea keksiä mitä osaan, sillä ainahan löytyy joku joka osaa paremmin. Sehän tarkoittaa sitä, että minä olen täysin epäonnistunut, enkä osaa mitään. Eihän tarkoita! Se tarkoittaa vain sitä, että meitä on erilaisia ja osaamme erilaisia asioita eri tavoin. Eikö?

Juuriin kirjoitin asioita, joista ammennan jaksamista jokaiseen päivään ja jotka ovat minun voimavarani elämään. Näitä asioita ovat esimerkiksi parisuhteeni, avomieheni. Ilman häntä ja hänen läsnäoloaan sekä tukemistaan, olisi asteen verran vaikeampaa. Kissani on myös yksi näistä asioista, vaikka onkin hyvin rasittava tapaus toisinaan.
 Koti on myös sellainen asia, josta olen hyvin onnellinen. Olen kokenut myös asunnottomuuden menneisyydessäni. Minä olin onnekas, enkä asunut kadulla. Kaikilla ei näin ole. Kotini ei ehkä ole täydellinen, mutta pikkuhiljaa tehdään siitä sellainen. Tämän kodin katon alla asuu kuitenkin rakkaus, ja se on myös hyvin tärkeä osa sitä, miksi koti on yksi voimavaroistani. Liittynee toki yhteen parisuhteen kanssa.
 Ystävät ovat myös yksi voimavara. Minulla ei ole montaa ystävää, mutta nekin ovat kultaakin kalliimpia. Olen melko huono pitämään yhteyttä ihmisiin, en jaksa small talkia ja soittamista vältän, kuin ruttoa. En tiedä mistä tämä johtuu, mutta olen onnekseni saanut elämääni ystäviä, jotka ymmärtävät ettei kyse ole siitä, ettenkö haluaisi pitää yhteyttä. En vain osaa, mutta kun tapaamme tai otamme kontaktia toisiimme, on kaikki niin kuin ennenkin ja voimme jutella asioista joihin olemme viimeksi jääneet. Yritän olla myös tukena ja turvana aina, kun minulta sellaista pyydetään. Odotan myös vastavuoroisuutta ja sitä, ettei ystävyyssuhde ole sitä, että minä olen toisen psykologi ja minun ongelmiani ja mietteitäni ei kuuntele kukaan. Moisiakin on ollut aika paljon tässä elämän varrella.

 

Runkoon kirjoitetaan asioita, joissa olen hyvä. Se oli erityisen vaikeaa ja siksi siinä onkin vain muutama asia. Lisäilen niitä myöhemmin, kun keksin lisää. Piirtämisessä olen hyvä. Olen aina ollut. En paras, mutta hyvä. Mielestäni jokainen ihminen osaa piirtää, ja peruskoulun kuvaamataito on lähinnä luovuuden tappamista. Miten asiaa, joka on mielipidekysymys, voidaan arvostella numeroin? Tämä onkin hauska ja ristiriitainen mielipide itseltäni, sillä itseeni kohdistan usein negatiivisuutta ja "en osaa". Osaanhan minä, ja jopa peruskoulun arvosanojen pohjalta taidan olla ihan hyvä.
 Kirjoittaminen on myös yksi taitoni. En ole vuosiin kirjoittanut juuri mitään, mutta aijemmin paljonkin muunmuassa runoja, novelleja, päiväkirjaa ja asiatekstejä. Nyt on aika palata kirjoittamisen pariin tämän blogin muodossa. Onhan se kuitenkin yksi taitoni. Huomaan itse näissä blogiteksteissäni sen, etten ole kirjoittanut ties koska viimeksi. Pikkuhiljaa.
 Valokuvaustakaan en ole tehnyt pitkään aikaan. Inspiraatio on ollut hukassa kaikenlaisen tekemisen suhteen ja olen tyytynyt vain murehtimaan keskinkertaisuuttani ja osaamattomuuttani. Järjestelmäkamera on pölyttynyt kaapissa odottaen sitä päivää, jolloin olen virkeämpi tekemään asioita joista oikeasti nautin. Toki kuvauksessa on omat haasteensa, sillä tarvitsen kunnollisen kuvanmuokkausohjelman ja toimivan tietokoneen sen toveriksi. Mutta, osaan kuitenkin kuvata. Tiedän miten käyttää hyväksi luonnonvaloa ja mistä suunnasta valon pitää osua, jotta kuvasta tulee mieleinen. Tiedän kamerani toiminnot ja miten käyttää niitä. Olen siis hyvä! En mikään valokuvaaja, mutta hyvä!




Oksat sisältävät asioita, joista nautin. Taide, värit, yhdessä olo, eläimet, matkustaminen...
  Olen unohtanut tehdä asioita, joista nautin. Olen keskittynyt asioihin, jotka eivät tuota iloa ja niiden pyörittelemiseen päässäni. Esimerkiksi työni, josta en todellakaan pidä. Mietin sitä joka ikinen päivä. Mietin kaikkia tekemättömiä töitä kotona ja lopulta en saanut aikaiseksi tehdä millekään mitään ja itkin vain. Elämässä pitää olla iloa ja tehdä asioita, joista nauttii ja iloitsee. Kaikki ei aina voi olla kivaa, mutta edes yksi pieni asia päivässä tekee ihmeitä. Kun on voimaa, jaksaa kannatella paremmin myös huonoa. Jaksaa pitää yllä liekkiä huonoinakin aikoina.
 Sain burn outin tästä syystä. Sairaslomallani pohdin, mitä tekisin, mikä olisi tulevaisuuteni suunta ja lähdin tavoittelemaan sitä. Ihan ensimmäiseksi otin tavoitteekseni sen, että löydän mielekkään työn ja ehkäpä yhdistäisin siihen opinnot. Otin yhteyttä erääseen tahoon ja sovin tapaamisen. Huomenna selviää lisää asioita, jotka viitoittavat tietäni. Tai ainakin saan apua pohdintoihini. Vaikka mikään ei ole varmaa, parani mieli hetkessä - minulla on toivoa paremmasta!



Lehtiin kirjoitettiin unelmia. Unelmat voivat olla pieniä, suuria, keskikokoisia. Järkeviä tai pähkähulluja, Saavutettavissa olevia asioita, tai saavuttamattomissa olevia. Elämä ei ole mitään ilman pienen pieniä unelmia. Joku voi unelmoida uudesta sohvasta, maailman täydellisimmästä sohvasta ja joku toinen avaruusmatkasta. Näitä ei tarvits sen kummemmin avata, jokainen saa, ja voi unelmoida mistä haluaa. Unelmat eivät ole määriteltävissä eikä kukaan voi sanoa mistä saa unelmoida. Ehkä ne joskus toteutuvat.

Ihmisen elämä on kuin kasvava puu. Juuret pitävät tiukasti maassa ja kanavoivat ravinteet lehtiin asti ja myös varastoivat sitä. Runko on rakennuspalikka, joka kasvaa ja pitää puun tukevana. Osaamiseni ovat juurikin näitä palikoita. Osaamista voi myös kehittää ja kasvattaa opettelemalla uusia taitoja. Oksat ovat yhtä tärkeä osa, kuin runko ja juuret. Oksista kasvavat lehdet, oksat ovat osa runkoa ja osa kokonaisuutta joka luo puusta yksilöllisen ja ylvään. Asiat joista nautin, ovat tärkeitä osia ylläpitämään osaamistani sekä mielenkiintoani elämään. Lehdet huojuvat tuulessa, niitä on paljon ja eri kokoisia ja värisiä. Puut tiputtavat lehtensä sykysyisin ja ne kasvavat jälleen takaisin keväällä - kuten unelmat. Unelmat muuttuvat, putoavat pois ja uusia tulee tilalle.

Elämän kiertokulku.

Kuvat tarjosi googlen kuvahaku.

Voimavaratammi

Palasin tänään töihin sairaslomani jälkeen. Toistaiseksi positiivinen mieli tulevaisuutta kohtaan on säilynyt. Ja ennen kaikkea, olen saanut uuden toivon kipinän "paremmasta" ja sen voima onkin ihmeellinen. Sen kipinän.

Olen työskennellyt nykyisessä työpaikassani X määrän kuukausia ja vasta tänään huomasin seuraavaa:

Kissan tassun jäljet, jotka ovat painautuneet tuon perustuksen ollessa vielä märkää. Ja siitä on kauan! Joskus pitää muistaa avata silmät ja katsoa joka suuntaan, myös alas, jotta näkisi pienen pieniä yksityiskohtia. Sama pätee ehkä tähän elämäänkin. Pitää muistaa kääntää jokainen kivi ja avata jokainen ovi löytääkseen jotain, mitä on etsinyt. Tai vaikka ei olisikaan. Voi yllättyä.

Jatkaakseni tietäni "parempaan minuuteen" eli toisin sanoen rakentaakseni itselleni itseluottamusta ja uskoa omiin tekemisiini ja omaan identiteettiini, otin jälleen mallia ystäväni harjoituksista. Voimavaratammi.

Tammen voi askarrella itselleen mieluisella tavalla. Itseltäni löytyi jo valmiiksi puuta esittävä vesivärityö.

1. Juuret
Juuriin kirjoitetaan omat perusvoimavarat, asiat joista saa voimaa ja jaksamista. Asiat, joita ilman "ei voisi elää".

2. Runko
Mitä osaan, missä olen hyvä

3. Oksat
Asiat, joista nautin

4. Lehdet
Haaveet, unelmat, toiveet. Ihan mitä tahansa, pieniä tai suuria asioita.

Rungon kohta oli haastava. Siksipä siinä ei olekaan, kuin vain nuo pari hassua asiaa. Keksin sentään jotain ja olen tyytyväinen itseeni. Olen hyvä! Hyvä minä!

Osa toiveistani ovat ihan pähkähulluja ideoita. Ne eivät ehkä koskaan toteudu, mutta aina saa toivoa! Jos joskus vielä.

Aarrekartta haaveille

Olen melko negatiivinen ja melankoliaan taipuvainen ihminen. Minuun on syvälle iskostunut mentaliteetti: "pitää olla paras, ei saa mokata". Tiedän itsekkin, että kaikki mokaavat joskus. Kukaan ei voi osata kaikkea heti, ja silti jostain syvältä sisimmästäni kimpoaa ajatus omasta huonoudesta ja epäonnistumisesta koko elämän suhteen, kun joku asia ei heti suju tai onnistu.

Olen herkkä masentumaan ja pienet vastoinkäymiset ahdistavat minua. Toisinaan ahdistuksen aiheita kasaantuu elämääni niin paljon ja eri osa-alueille, että masennun täysin ja olen niin väsynyt etten jaksa edes nousta sängystä tai peseytyä.

Nyt päätin, että sille tulee loppu.

Elämä on matka, ei päämäärä.

Asetin itselleni tavoitteita ja lähden toteuttamaan niitä pala kerrallaan. Tein itselleni aarrekartan.

Täältä tullaan työ, jossa viihdyn! Täältä tullaan armollinen asenne itseäni kohtaan! Täältä tullaan ilo, onni, tyytyväisyys! Pienin askelin, mutta tullaan kuitenkin.

Idean aarrekarttaan sain ystävältäni, joka oli itse tehnyt itselleen sellaisen. Käytännössähän voit laittaa karttaasi juuri niitä asioita, joita haluat. Vaikkapa "Löydä mies/nainen/kumppani" ja miehen/naisen/kumppanin kriteerit, käyttämättä ei-sanaa tai negatiivista kirjoitusasua.

Nyt minulla on selkeät tavoitteet elämässäni, joita alan tavoitella ja etsiä kanavia tavoittaa niitä.